Oulu on Pohjois-Suomen maakuntakeskus, sekä saman alueen vanhin kaupunki. Koko Suomen mittakaavassa se on niin ikään yksi suurimmista kaupungeista, järjestyksessään viides tällainen. Sen alueella asuu lähes 200 500 asukasta. Oulu on nykypäivänä tunnettu teknologiakaupunkina ja perustettiinpa sinne Pohjoismaiden ensimmäinen teknologia kylä nimeltä Technopolis. Ennen kaikkea tätä Oulu on kuitenkin jouduttu rakentamaan uudelleen jopa kymmenen tulipalon jälkeen. Virallisesti se perustettiin vuonna 1605, mutta jo ennen tätä sen alue on ollut osa Suomen historiaa.
Ennen Oulun perustamista
Kuten mainittua, Oulun kaupunki perustettiin vuonna 1605. Ennen tätä Oulun alueet kuuluivat koko muun Suomen tapaan muun muassa Ruotsille. Pähkinäsaaren rauhassa, vuonna1323 Ruotsi ja Novgorod solmivat rauhan, jossa Oulun alueet jäivät Novgorodin alueille. Oulujoen rannalle rakennettiin saman vuosisadan puolella, vuonna 1375, Kastellin linna ja pari sataa vuotta myöhemmin, vuonna 1590, Oulunlinna. Vain viisi vuotta Oulunlinnan rakentamisen jälkeen Venäjä tunnusti Ruotsin omistusoikeuden muun muassa Oulun alueisiin Täyssinän rauhassa.
Kaupungin perustaminen
Huhtikuun 8. päivänä, vuonna 1605, perustettiin Oulun kaupunki. Kaupungin perusti Ruotsin silloinen hallitsija Kaarle IX, joka antoi Isak Behmille käskyn rakentaa nykyisen Oulun paikalle kaupungin. Perustamista seuraavana vuonna kaupungin porvarit saivat kymmenen vuoden verovapauden ja kaupunginoikeudet Oulu sai vuonna 1610. Siitä muodostui terva- ja lohikaupan keskus, mutta ulkomaankauppaa sen asukkaat eivät saaneet harjoittaa. Kaikki tuotteet tuli toimittaa Tukholman alueille. Vaikka Oulun kehitys oli varsin hidasta koko 1600-luvun, oli siellä kuitenkin myös teollisuutta tuona aikana. Vuodesta 1617 vuoteen 1638 asti siellä toimi nimittäin kivääreitä valmistava mylly.
1600-luvun puolen välin paikkeilla Oulussa riehui jopa kaksi tulipaloa, jotka vaativat massiivisiakin uudelleenrakentamisia. Vuonna 1652 tapahtui näistä tuhoisampi, jossa paloivat melkein kaikki kaupungin rakennukset. Vain kolme vuotta myöhemmin tapahtui kaupungissa hiukan pienempi palo.
Isovihan aika ja Oulun nousukausi
Isovihan aikaan 1714-1721 Oulussa, kuten muuallakin Pohjois-Pohjanmaalla kärsittiin köyhyydestä. Venäläiset joukot ryöstelivät kaupungissa ja harjoittivat muutoinkin erilaista kiusantekoa ja terroria. Muun muassa Oulunlinna poltettiin ja jopa 5 prosenttia kaupungin väestöstä vietiin Venäjälle orjiksi. Kun rauha lopulta koitti, alkoi Oulukin pikkuhiljaa kavuta jaloilleen.
Vuodesta 1765 alkoi Oulun niin sanottu nousukausi. Se sai lunastamiensa tapulikaupunkioikeuksien vuoksi luvan alkaa harjoittaa ulkomaankauppaa. Tämä olikin erinomainen uutinen, sillä Oulujoen vuoksi kaupungilla oli tervalle erinomainen kuljetusreitti ja Oulusta tulikin tervakaupan keskus. Nousukauden myötä myös kaupungin väkiluku kasvoi ja Oulusta tulikin nykyisen Suomen alueella olevista kaupungeista väkiluvultaan toiseksi suurin.
Uusi ruutukaava ja Pohjanmaan rata
Oulu on tunnettu useista historiaansa värittämistä tulipaloista. Näistä tunnetuimpia on varmasti vuonna 1822 koko kaupungin keskustan tuhonnut palo, jonka jälkeen kaupungin ruutukaava laitettiin uusiksi. Tämä Carl Ludvig Engelin suunnittelema, sakkilautamainen ruutukaava laitettiin täytäntöön vuonna 1825. Tuhoisan tulipalon aikaan ja sen jälkeenkin terva oli Oulun tärkeimpiä vientituotteita ja Oulu oli itse asiassa Suomen suurin tervan viejä. Tämän lisäksi kaupunki tunnettiin laivojen rakentamisesta sekä siitä, että sen satamassa oli varsin vilkas laivaliikenne.
1800-luvun loppupuolella, vuonna 1886, Ouluun saatiin myös junarata, kun Pohjanmaan rata valmistui. Näin Oulusta saatiin kätevä yhteys Etelä-Suomeen. Kaupungissa alettiin siirtyä tervantuotannosta ja -viennistä saha- ja elintarviketeollisuuteen, sekä nahkan tuotantoon.
1900-luvun alku
Tervakaupunkina tunnetussa Oulussa tervaporvarien aika päättyi vuonna 1901, kun jo kertaalleen uudelleen rakennettu tervahovi paloi maan tasalle. Tervan merkitys ei myöskään laivanrakennuksessa ollut enää niin suuri kuin ennen, joten tämän vientiartikkelin merkitys pieneni entisestään. Vuosisadan alussa Oulun kadut saivat nykyiset nimensä, sillä vuoden 1907 asemakaavan kadunnimet ovat kuin ovatkin käytössä vielä tänäkin päivänä.
Kuten jokainen varmasti tietää, käytiin Suomen sisällissotaa puna-armeijan ja suojeluskunnan välillä vuonna 1918. Nämä vastakkain asettuneet joukot taistelivat myös Oulussa, jossa suojeluskunta voitti ja otti sotavangeikseen satoja punakaartilaisia.
Talvi- ja jatkosotien jälkeen
Talvi- ja jatkosodassa Oulu oli tärkeässä roolissa majoitus- ja huoltokaupunkina. Se pommitettiin kahteen kertaan, mutta Lapin sodan aikana tähän kaupunkiin ei kohdistunut pommituksia. Oulun kautta kulki saksalaisjoukkoja Pohjois-Norjaan aina kesästä 1940 ja Oulu oli sotien loppumisen jälkeen rautatieverkon pohjoisin pääteasema, kun koko Lappi poltettiin ja rautatie tuhottiin.
Sotien jälkeen Oulussa alkoi tapahtua, sillä sinne kehittyi entistä enemmän teollisuutta ja vilkastuipa akateeminen elämäkin yliopiston perustamisen myötä. Muun muassa Merkosken voimalaitos, useiden eri nimien alla toiminut makeistehdas sekä jo mainittu, vuonna 1958 perustettu, Oulun yliopisto loivat kaupungista Pohjoissuomen sykkivän keskuksen.
Nykyinen Oulu – teknologiakeskus
Moninaisten askelten ja tapahtumien – sekä jopa kymmenen tulipalon – jälkeen Oulusta on kasvanut yksi Suomen arvostetuimmista teknologiakeskuksista. Vuonna 1982 sinne perustettiin Technopolis, Pohjoismaiden ensimmäinen teknologiakylä. 1900-luvulla Ouluun liitettiin useita sitä ympäröiviä alueita, sillä kaupungin rajat alkoivat käydä ahtaiksi. Monenlainen teollisuus ja teknologia kukoistaa yhä Oulussa, eikä tämä yli sata vuotta olemassa ollut kaupunki ole ainakaan hiljentämässä vilinäänsä.